Sori, näitä tulee aika harvakseltaan ja saattaa olla useampia päiviä välissä, mutta lukio ja harrastukset painaa päälle. Yrittäkää ymmärtää ;)
Tässä osassa tulen kertomaan joistakin erittäin tärkeistä ystävistäni. Ilman heitä olisi aivan älyttömän tylsää, inhottavaa ja yksinäistä, enkä varmaan tietäisi ollenkaan mitä tehdä ilman heitä! Siitä olen heille erittäin kiitollinen, että he ovat mua aina jaksaneet, ihan sama onko ollut hyvä vai vähän huonompi päivä ja tukeneet vaikeissa paikoissa. Osan olen tuntenut kauemmin ja osan vähemmän aikaa, mutta joistakin on lyhyessä ajassa tullut ihan korvaamattoman tärkeitä minulle itselleni! :) Mutta nyt, ei enempää mitään tällaista ylimääräistä selitystä, vaan aloitellaanpas sitten!
Hanna
Hanna on varmaan mun pitkäaikaisimpia ystäviä ja hänet olenkin tuntenut muistaakseni yli kymmenen vuotta. Vaikka meillä on viiden vuoden ikäero, niin ollaan aika hyvin samalla aaltopituudella ja ollaan aina tultu niin hyvin toimeen, etteivät nuo kyseiset numerot tunnu juuri missään. En muista, että oltaisiin koskaan riidelty mistään asiasta :D (ei ainakaan tule mieleen). Hanna oli se, joka sai mut aloittamaan yhden mun tärkeimmistä harrastuksistani, joka mulla on koskaan ollut, eli ratsastuksen. (Vaikka olen jo lopettanut, niin kerron tästä silti). Se oli joskus toisen luokan jälkeen kesällä, kun oltiin yhdessä lomalla Vuokatissa. Hanna kävi aina siellä yhdellä tallilla ratsastamassa,jota ei vissiin enää ole? Sinä kesänä Hanna puhui mut ympäri menemään 10 minuutin talutusratsastukseen. Tykkäsin kyllä hevosista muutenkin, mutta en ehkä ollut niistä aivan niin kiinnostunut ennen tätä. Ja yksi kerta tosiaan riitti. Seuraavat pari vuotta ylipuhuin mutsia suostumaan siihen, että aloittaisin kyseisen harrastuksen. Syksyllä 2005 tuo haave sitten toteutui, kun myös serkkuni Veera ja Riina (joista saatte lukea hieman vähän alempaa) halusivat alkaa ratsastaa. Itse ratsastin kokonaisuudessaan kuusi vuotta ja sain kokea kaikkea: onnistumisia ja epäonnistumisia, naurua mutta aikamoista kiroiluakin välillä, muutamia putoamisia satulasta ja köhimistä joko kentän tai maneesin pohjamudissa ja toki muitakin erittäin hienoja muistoja, joita en vaihtaisi mihinkään. Kaikki nämä olen tietysti Hannan kanssa jakanut (eikä hauskuudesta ole ollut puutetta :D ) ja tulen aina olemaan hänelle kiitollinen siitä, että hän silloin kerran puhui minut ympäri ;)
Tiia
Tiian kanssa ollaan tunnettu muistaakseni vuodesta 2006 asti ja tutustuttiin Hevoshullu -lehdessä olleen myynti-ilmoituksen kautta. Hän oli ja on edelleen myös mun ensimmäinen varsinainen kirjekaveri (vaikka eipä tässä juuri enää muita sellaisia olekaan). Tiia on minulle hyvin tärkeä, sillä voin puhua hänelle ihan mistä vain ja olen saanut jakaa hänenkin kanssaan kaikki ratsastus- ja hevosjutut (Tiiakin on siis ratsastanut, mutta käy nykyään satunnaisesti, silloin kun pääsee), joista en ole kovin monen ihmisen kanssa voinut puhua, sillä suurin osa ala- ja yläaste- sekä lukion alun kavereista ei ole ollut kiinnostunut kyseisistä jutuista tai eivät muuten vain ole olleet halukkaita niistä puhumaan. On tosi harmi, että me nähdään aivan liian vähän, sillä ei kirjeessä aina ehdi/pysty ihan kaikkea sanomaan. Onneksi hän on ehkä muuttamassa tänne Helsinkiin jossain vaiheessa, niin sitten voidaan nähdä huomattavasti enemmän! :)
Lukioporukka: Sonja, Mimmi, Krista, Johanna, Erika (+Mirka ja Laura :) )
Tästä päätin tehdä ihan yhtenäisen, sillä koko postauksesta olisi tullut taas ihan kilometrin mittainen :D Tässä siis on suurinpiirtein kokonaisuudessaan mun ns. "lukioporukka". Näihin ihmisiin tutustuin toisena lukuvuotenani Alppilan lukiossa ja kadun sitä edelleenkin, että tavallaan "tapasin" heidät vasta silloin. Tämä tapahtui tosiaan ihan sattumalta kun stressattiin vanhojen tasseista: pari piti hankkia (eikä muuten ollut helppoa...), puku ja kengät piti ostaa (melkein vielä hankalampi juttu) ja varata ajat tms. kampaajalle ja meikkaajalle jne. Wanhojen päivänä sitten mentiin vielä yhdessä syömään koululle esitetyn tanssisession jälkeen (silloin olivat mukana tosin parin muun lisäksi Sonja, Mimmi ja Krista). Hieman pelkäsin hajoaisiko meidän porukka käsiin wanhojen jälkeen, mutta tuo pelko osoittautui aivan turhaksi! :) Sen jälkeen ollaankin vietetty kyseisen porukan kanssa kaikki aika koulussa ja myös aina kun on ollut aikaa niin myös koulun ulkopuolella. Kuten mainitsin jo esittely-postauksessa, niin nyt tosiaan tuntuu vihdoin siltä, että oikeat ihmiset ovat tulleet vastaan. Joskus se tuntuu ihan käsittämättömältä! :D Varsinkin kun mietin sitä harhailua ja oman paikan hakemista lukion ensimmäisen- ja toisen vuoden alun aikana. Siitä ei oikein ole enää hirveän hyvää muistikuvaa. Uusien ystävien saaminen ei ole koskaan aiemmin ole ollut mulle näin ns. "helppoa" ja olen edelleenkin siitä pikkuisen hämmentynyt :) Kiitos heille siitä, ettei mun tarvitse olla tietynlainen vaan voin olla juuri sellainen kuin nyt satun olemaan. Ei ole enää sitä ns. epävarmuutta siitä, että sattuisin jäämään jostain syystä porukassa tai muuten vain yksin. Se huojentaa enemmän kuin moni uskookaan. (Tästä mulla on aikasempia kokemuksia, mutta jos alkaisin niistä tähän avautumaan niin tämä venyisi liikaa enkä muutenkaan haluaisi kirjoittaa niin ikävistä asioista ;) )
Joka tapauksessa, ollaan tosiaan kuusi tai periaatteessa kahdeksan täysin erilaista ihmistä, jotka "vain sattumalta" törmäsivät lukion kakkosen puolessavälissä ;) Tämän porukan kanssa olen kokenut
kaikkea erikoista. laidasta laitaan (hyvällä tavalla ;D ) ja luulen, että saatatte kuulla aika suurella varmuudella meidän "seikkailuista" sun muista asioista myöhemminkin täällä blogissani ;)
Pia
Ystävä, jonka olen tuntenut vähän yli pari vuotta ja jolla on ollut hyvin vaikeaa. En tiedä/usko, että olen auttanut/ pystynyt auttamaan häntä tarpeeksi, vaikka olisin halunnut. Enkä voi tietty missään vaiheessa tarkalleen ymmärtää/tietää mitä hän on joutunut käymään läpi, mutta uskon, että suurimmat vaikeudet ovat jo ehkä takanapäin ja hän jaksaa kyllä, aivan varmasti, (vaikka huonompia päiviä välillä tuleekin) :)
Hän merkitsee minulle hyvin paljon, enkä halua menettää häntä koskaan.
(
ps. If you ever need me, I'm here ;) )
Veera ja Riina
Kyllä, osa serkuistakin on täällä! :) En tiedä miten tätä tilannetta kuvailisin, mutta ei ole varmaan kovin montaa kenen kanssa olisin näin samalla aaltopituudella. :D Meidän välinen huumorikin on sitä laatua, ettei kovin moni sitä aina tahdo ymmärtää ;D Jos ollaan paljon tekemisissä lyhyellä tai pidemmällä aikavälillä (tyyliin asutaan saman katon alla tms. tai/ja ylipäätään vietetään aikaa paljon yhdessä) niin meistä ehtii muodostua käytännössä ns. sisaruksia :) Se varmaan parhaiten selittää tän meidän välisen "yhteyden" ;D
ps. laittakaa toki kommenttia jos tulee mieleen jotain palautetta mieleen tms. :) Sitten tiedän mitä teen vastaisuudessa. Ihan ylipäätään se, mitä mieltä olitte ja mitä saattaisitte haluta kuulla myöhemmin jne.
Ensi kerralla: Day 3. - My favorite music
See ya! ;)
-J